PSYKIATRINEN HOITO JATKUVASSA MUUTOKSESSA

Halikon Sairaalalla on pitkä historia. Monille salonseutulaisille ja laajemminkin se on tavalla tai toisella tuttu paikka. Sairaala tunnetaan ”Märynä”. Nimi tulee sijainnista, eli Märynummen kylästä.
Kylä ja sen yhteisö on aikanaan pitkältikin syntynyt juuri sairaalan ympärille. Laitos on ollut maakunnallisesti merkittävä palvelun tuottaja ja työllistäjä, jota kunnat ovat ylläpitäneet erilaisten hallinnollisten yhtymien kautta.

Halikon Sairaala on keskeinen osa omaa elämääni. Reilut 43 vuotta sitten pääsin abiturienttina kesätöihin sairaalaan. Olin myös tuolloin saanut tiedon pääsystä opiskelemaan Salon Sairaanhoito-oppilaitokseen mielisairaanhoitajakurssille n:o 9.

Sairaalassa oli tuolloin lähes 600 sairaansijaa ja henkilöstöä noin 400. Hoito oli tuolloin monella tavoin erilaista kuin nykyään, eikä lääkehoito ollut kovinkaan kehittynyttä. Nykyään potilaspaikkoja on karvan alle 50 ja henkilöstöä laskentatavasta riippuen reilu 60. Paitsi että hoitomuodot ja lääkitykset ovat merkittävästi muuttuneet, ovat myös psyykkisten sairauksien oireet sekä diagnoosit eläneet. On kuitenkin paljon sairauksiin ja hoitoihin liittyviä perusasioita, jotka pysyvät vuodesta toiseen samoina. Hoito Halikon Sairaalassa on ollut ammattitaitoista ja laadukasta, jonka vuoksi sairaalan maine on hyvä.

Työurani aikana yleisesti psykiatriseen hoitoon liittyvien hoitolinjausten muutos on ollut jatkuvaa, mutta välttämättä ei aina kestävää ja johdonmukaista. Aika ajoin korostetaan esim. ympäristön merkitystä esittäjälle sopivin argumentein, välillä taas sijainnilla ja seinillä ei ole merkitystä. Laitoshoidon määrän tarpeesta käydään jatkuvaa keskustelua, ja jotkut asiantuntijat vannovat lähes pelkästään avohoidon nimeen.

Nyt sairaanhoitopiirissä tehtyjen päätösten mukaisesti Halikon Sairaala on tulossa tiensä päähän. Uusi P-sairaala rakennetaan Turkuun kahdessa vaiheessa. P1-sairaalan käyttöönoton pitäisi tapahtua vuonna 2024, jolloin loppuu myös Halikon sairaalan toiminta. Ongelmallista on, että kaikki Halikosta siirtyvät hoitopaikat eivät mahdu uuteen sairaalaan, vaan osa toiminnoista siirtyy Turkuun vanhoihin rakennuksiin. Toki P2-sairaalan suunnittelu on alkamassa, mutta sen valmistuminen on vielä pitkän tien päässä.

Halikon sairaalan loppuminen on Salon seudulle huono asia paitsi aluetalouden ja työntekijöiden, myös seudun potilaiden ja heidän omaistensa kannalta. Kaikki nykyiset työntekijät eivät ole valmiita siirtymään Turkuun. Myös tyhjenevät kiinteistöt ovat vaikeasti jalostettavissa muihin käyttötarkoituksiin. Niistä saattaakin jäädä pitkäksi aikaa melkoinen taloudellinen rasite. Alue sinänsä on upea ja sijainniltaan kiinnostava vaikkapa asuntomessujen Saloon saamisen kannalta.

Tässäkin asiassa ja muutoksen tuulissa tulevaisuutta on vaikea ennustaa. Toivottavasti psykiatria saa uudessa aluehallinnossa sellaisen aseman, että potilaiden, omaisten ja henkilökunnan näkemykset ja asiantuntemus otetaan huomioon. Lääketieteellisen kehityksen rinnalla pitäisi käyttää riittävästi maalaisjärkeä niin pitkäjänteinen työ olisi paremmin mahdollista. Saattaa jopa käydä niinkin, että jonkun ajan kuluttua hoitopaikan sijainnilta edellytetään luonnon rauhaa ja halutaan pois kaupungin vilskeestä?